Nyt kun olen vuoden nettideittailua harrastanut, niin voisin vähän kirjoitella omia kokemuksiani.
Yleisesti ottaen miehen näkökulmasta voin sanoa, että viestejä saattaa joutua lähettelemään jopa turhautumiseen asti ennen kuin tärppää. Naiset saattavat vastaanottaa kymmenittäin viestejä päivässä, joten ei se ole ihme. Siitäkin huolimatta netti on osottautunut loistavaksi kanavaksi tutustua uusiin ihmisiin. Ja pakko kai nyt myöntää, että ehkä se kaikkein paras kanava kaltaiselleni introvertille. On helppo etsiä samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja heitä pääsee lähestymään omalta kirjallisen ilmaisun mukavuusalueeltaan. Aivan mahtavia ihmisiä löytyy netistä. Aiemmin häpesin nettideittailua, mutta en enää. Olen onnellinen, kun olen löytänyt itselleni näin hyvän kanavan seuran hakemiseeen.
Tykkään selailla profiileja ja luen mielelläni erilaisten ihmisten kuvauksia itsestään. Varsinkin jos profiilit ovat hyvin kirjoitettuja ja samaistuttavia. On aina hauskaa, kun joku onnistuu pukemaan sanoiksi juuri sen millainen itsekin on. Hyvät profiilit ovat kuitenkin harvemmassa ja joskus profiileja joutuu kahlaamaan läjäpäin eikä joukosta löydy oikein sopivaa. Sitten neula löytyy heinäsuovasta ja kohdille osuu hienosti kirjoitettu profiili ja nainen vaikuttaa omaavan juuri ne unelmanaiseni ominaisuudet. Selailu päättyy siihen ja haluaisin tavata naisen heti! Aloitusviestinkin lähettäminenkin jo jännittää. En tietenkään ensimmäisessä viestissä pyydä treffeille, koska se harvemmin kannattaa.
Tällaiset timantit ovat harvinaisempia ja useimmissa tapauksissa katselen vain muuten mukavalta vaikuttavia naisia ja lähettelen heille viestiä. Heidänkään kanssaan en halua pitkää viestittelyä, vaan ehdotan tapaamista mahdollisimman nopeasti jos juttu näyttää kulkevan. Eli vaikka olenkin introvertti ja tykkään kirjoitella, en tykkää tuntemattomien ihmisten kanssa lähteä tutustumaan pitkällä viestittelusessioilla. Minulla on taktiikkana vaihtaa pari viestiä ja sitten jo treffikutsua perään. Ihmettelen miten jotkut kertovat kirjoitelleensa kuukausia ennen tapaamista.
Minulla on aina hieman hankaluuksia aloitusviestin kirjoittamisessa. Varsinkin jos nainen ei ole kovin ihmeellisyyksiä itsestään profiilissa kirjoittanut. Mietin kauan aikaa mitä minun kannattaisi kyseiselle naiselle itsestäni kertoa ja mitä häneltä kysyisin. Tiedän kyllä, että viestien kannattaisi olla sellaisia jotka vetoavat naisen tunteisiin. En kuitenkaan ole niin synnynnäinen Rubebergi että se kävisi kovin helposti. Paitsi jos naisen profiili on hienosti ja samaistuttavasti kirjoitettu, niin silloin hänelle on myös helpompi kirjoittaa.
Kaikenkaikkiaan nettideittailu toimii ihan hyvin, vaikka välillä voi tuntua turhauttavalta jos menee pitkiä aikoja ettei omaan postilaatikkoon tipahtele mitään. Moni mies keskustelupalstoilla valittaakin ettei jaksa ihmeellisyyksiä edes kirjoittaa, kun viesteihin ei kuitenkaan vastata. Mutta minun mielestäni juuri sen vuoksi omiin viesteihin pitää jaksaa panostaa entistä enemmän, jotta erottuisi niistä kaikista tylsistä viesteistä. Ja se kuva... sen merkitystä ei voi liikaa korostaa. On ollut tuloksempaa touhua sen jälkeen, kun kuvani uskalsin profiiliini ladata.
Minulle oli kynnys aloittaa nettideittailu kun en ollut koskaan sitä kokeillut ja ajattelin sen olevan jotenkin... noh... epätoivoista. Mutta pakko minun rohkaistua, kun en oikein naisia tavannut normaaleissa kuvioissani. Ja ihan hyvin olen sen jälkeen netin kautta naisia tavannutkin, mutta on siinäkin omat aina haasteensa kovan kilpailun takia. Minun täytyy rohkaistua myös muualtakin naisia metsästämään eikä tukeutua pelkästään netin varaan. Turha päivitellä jonkin asian puutetta, jos sen edistämiseksi ei toimi riittävän aktiivisesti.
Mutta katsotaan kuitenkin yksi asia kerrallaan loppuun. Olen taas aktivoitunut nettideittailemaan edellisten treffien jälkeen. Lähetin viestiä kahdeksalle naiselle, kaksi heistä vastasi ja toisen kanssa on jo alustavasti treffit sovittu. Ensiviikolla siis taas uusille nettitreffeille! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti