Sekin oli taas siinä

”Katsellaan jos tavataan taas. Ehkä tavataan, en tiedä. Ei meistä ainakaan paria sillä tavalla tule.”

Näihin sanoihin päättyi kolmannet treffit Katjan kanssa. ”Voi prkl... niinpä tietenkin” oli ajatus joka tuli ensimmäisenä mieleen. Katja on kuitenkin aivan mahtava nainen ja olisin omasta puolestani kyllä kiinnostunut enemmästäkin. Tietysti tämä taas veti mielen matalaksi ja olisi niin helppo vajota negatiivisiin ajatuksiin ja itsesääliin...

Mutta ei, ei enää sitä! Yksi minun vioistani on aina ollut kaikista pienistä vastoinkäymisistä masentuminen. Tästä lähtien kun epäonnistutaan, niin siirrytään eteenpäin ja yritetään vain kovemmin!

Nettideittailuun täytyy palata, mutta olen miettinyt, että pitäisi jotain muutakin kokeilla kuin aina vain tätä virtuaalimaailmaa. Olen turvautunut sen varaan nyt aivan liikaa. Pitää rohkaistua toimimaan tosielämässäkin ja vaikka kehitellä jotain harrastuksia joissa voisi uusiin ihmisiin tutustua. Olen ajatellut esimerkiksi jotain tanssikurssia.

No on tuossa kuitenkin jo mahdollisesti seuraavat treffit tiedossa. Mutta ne on vasta ensikuussa. Ja nyt on vähän erikoisempi tapahtuma kyseessä, niin minua jännittää mitähän sieltä on oikein tulossa. Kerron tästä tarkemmin sitten lähempänä...

Otan tästä lähtien tavoitteeksi aina treffit per kuukausi. Eli jos en ole tapailemassa jo ketään, niin jonkun uuden ihmisen kanssa pyrin treffit kuukausittain järjestämään. Enkä tälle kuulle ota laskuihin näitä viimeisimpiä treffejä Katjan kanssa, joten pyrin vielä uusille treffeille tässä kuussa pääsemään...