Yhä useampi elää nykyisin yksin. Luin vasta jonkun yksinäisyyttä käsittelevän artikkelin jossa todettiin yksin elämisen syiksi muunmuassa kiireen ja että nykyisin sopivaa kumppania on vain yhä vaikeampi löytää.
Tämä minua ihmetyttää. Meitä on täällä entistä enemmän, joten kumppaniehdokkaiden tarjonta on suurempi. Meillä on myös enemmän keinoja etsintään, kuten netti jolla mieltymystensä mukaista kumppania on kätevä etsiä. Netin välityksellä etsintää voi tehdä laajemmaltakin. Miksi kumppanin löytäminen on nykyisin sitten niin vaikeaa?
Omalla kohdallani ei ole ollut siitä kiinni, etteikö sopivia ehdokkaita olisi kohdalle osunut. Olen kohdannut niin ihania naisia, etten uskonutkaan sellaisia löytäväni. Eihän heihin voinut olla ihastumatta. Valitettavasti he eivät kuitenkaan tunteneet samoin minua kohtaan.
Kun kerta kerran jälkeen sama juttu toistuu, niin sitä alkaa miettiä omia ”kriteereitään”. Onko ainut asia jota minä voin naiselta toivoa ainoastaan se, että hän olisi kiinnostunut minusta?
Tämä nyt oli tämmöistä omaa ajatuksen virtaa. Kokeilinpa hieman googletellakin aihetta ja löysin yhden artikkelin johon en välttämättä olisi halunnut törmätä. Otsikko on karmiva: Yhä useampi sinkkumies ei löydä koskaan naista...
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/62577-tutkija-yha-useampi-sinkkumies-ei-loyda-koskaan-naista
Puistattava ajatus jota en toivo omalle kohdalle. Enkä kyllä kenelle muullekaan, koska täydellinen epäonni naisten kanssa voi helposti viedä hohtoa muustakin elämästä. Mutta muuten ihan asiallisesti kirjoitettu artikkeli ja se tiivistää hyvin tämän parisuhdemarkkina -asian.
Mutta siis edelleen, kaikista suurin haaveeni on löytää nainen elämääni. En tavoittele kuuta taivaalta enkä haaveile suurista rikkauksista, ainoastaan rakkaudesta. En haaveile mistään muusta niin paljoa. Senpä eteen tehdään siis töitä. Etsintä jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti