Yksi asia joka minun pitäisi korjata, on lopettaa murehtimasta tätä parisuhteettomuuttani. Se on yksi synti johon yhä edelleen syyllistyn, vaikka tiedän miten turhaa se on. Se kun ei ole aina niin helppoa, kun on yksin onnellisesti kuhertelevien pariskuntien keskellä. Tai kun ihmiset tiedustelee naisasioitani (tai pahimmillaan jotkut kaverit niistä vitsailee). Tai kun valtava läheisyydenkaipuu iskee. Ja sitten kun vielä tajuaa olevansa tämän ikäinen eikä vieläkään seurustellut, niin kaiken paineen alla helposti alkaa pitää oma tilannettaan kurjana ja tekee itsensä onnettomaksi sitä murehtien.
Kuten sanottua, ei tämä todellakaan ole aina helppoa, mutta ymmärrän ettei asiat murehtimallakaan paremmaksi muutu. Yritetäänpä jättää se murehtiminen vähemmälle ja aktiivisesti mutta rennosti yritetään tapailla uusia naisia ja katsotaan mihin se johtaa. Ja vaikka tilanteeni olisi täysin samanlainen vielä vuodenkin päästä, niin ei se auta siitäkään masentua.
Vaikka en tätä “metsästystä” verenmaku suussa teekkään, niin toivon silti, että minulla kävisi onni tässä asiassa mahdollisimman nopeasti. Elämässähän voi tapahtua mitä tahansa ja saatan joutua vaikka ensi kesänä auto-onnettomuuteen joka päättää tarinani siihen. Ei voi tietää minkä ikäiseksi kukin tulee elämään ja itse haluaisin kuitenkin elämäni aikana päästä nauttimaan tästä maailman parhaasta huumeesta nimeltä rakkaus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti