lauantai 5. heinäkuuta 2014

Alkusanat: ei koskaan seurustellut

Hei vaan! Lyhykäisyydessään tilanteeni on se, että olen 26-vuotias mies vailla parempaa puoliskoani. Ja itseasiassa olen tämän koko ikäni ollut vailla minkäänlaista seurustelukokemusta, joten en voi kuvaillakaan kuinka paljon haluaisin jo tähän tilanteeseen muutosta!

Tilanteeni on tietysti jokseenkin harvinainen, mutta kohtalotovereita ja vastaavia blogeja netistä kyllä löytyy yllin kyllin. Mietinkin, kiinnostaako ketään enää lukea uutta tällaista blogia. Voisin hyvin näitä asioita vuodatella päiväkirjaani ilman nettiäkin. Mutta ajattelin kokeilla, jos tätä kautta saisin jotain hyviä vinkkejä ja palautetta. Joten jos tänne teitä lukijoita alkaa ilmaantua, niin ilmoitelkaa itsestänne.

Aina kun näistä asioista netissä keskustellaan, niin ei voi välttyä siltä, etteikö joku ottaisi esille nämä miesten erilaiset tasoluokitukset parisuhdemarkkinoilla. Eli kuinka toiset miehet saavat helposti naisia ja kuinka toiset eivät niitä voi saada ollenkaan. Minäkin aiemmin omasin tällaisen ATM-ajattelutavan omalle kohdalleni, mutta sitten tajusin ettei siinä ole mitään järkeä. Varmaan pahimpia asioita mitä omalle elämälleen voi tehdä, on ottaa negatiivinen asenne itseään kohtaan. Eli toivon myös kommentoinnin pysyvän positiivisena ja asiallisena tässä suhteessa.


Hieman tähänastisista taustoistani:

 

Olen aiemmin ollut tosi ujo, joten tästä syystä minulla ei oikein ole edes tullut tehtyä lähestymisyrityksiä naisten suuntaan. Varsinkin vielä muutama vuosi sitten minulla oli aivan järkyttävän huono itseluottamus. Itsesäälissä kieriskellen ajattelin itseni olevan niin huono ihminen, että kukaan ei ikinä voisi haluta minua. Mutta siitä on päästy eroon ja nyt tuntuu käsittämättömältä miten niin huono itseluottamus saattoi silloin ollakaan.

Suuri muutos elämässäni tapahtui viisi vuotta sitten kun muutin kokonaan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan uutta alaa. Ympärille tuli täysin uudet ihmiset ja kuviot. Uusissa virkistävimmissä kuvioissa ja samanhenkisten ihmisten seurassa sain ujouttani karistettua ja itseluottamukseni hiljalleen nousemaan. Mutta vaikka en ole enää samalla tavalla ujo, niin olen kuitenkin ulospäin hiljainen ja varovainen, koska olen luonteeltani introvertti. Tämä osaltaan antaa omat haasteensa uusiin ihmisiin tutustumiseen ja oman kumppanin löytämiseen.

Ensi kertaa pyysin tyttöä treffeille oikeastaan vasta vuosi sitten. Ja ensi kertaa kävin treffeillä. Tästä seurasi jotain tapailun tyylistä, mutta tyttö kuitenkin sitten ilmoitti haluavansa olla vaan kaveri. Ja voi että se silloin harmitti. Tietäähän sen, kun ensi kertaa meinasi edes jotain "juttua" olla. Varsinkin kun tämä tyttö oli vielä käsittämättömän kaunis ja mukava ja minä ehdin häneen jo melkoisesti ihastuakin. En meinannut oikein edes osata päästää irti, vaan salaa haaveilin jos siitä vielä jotain kehittyisi. Tiivistä yhdeydenpitoakin kun jatkoimme. "Onneksi" kuvioihin tuli joku toinen mies ja kohta he alkoivat seurustella. Silloin minä tajusin, jotta nyt kannattaa katsella jo jotain muuta.

On usein tuntunut hankalalta tutustua uusiin ihmisiin enkä ole oikein tiennyt missä muka voisin sopiviin tyttöihin törmätä. Nettideittailu tuli mieleen, mutta jotenkin arkailin ja ujostelin sitä ajatusta. Mutta viime syksynä vihdoin päätin, että prkl nyt kokeillaan sitä nettideittailua! Niinpä Suomi24 treffeihin ilmoitukseni rustasin. Ja kyllä kannatti! Heti tutustuin sitä kautta yhteen todella mukavaan ja iloiseen tyttöön. Siitä seurasi taas pientä tapailua ja ehdin tähän tyttöön kyllä aika vahvasti ihastua. Mutta tyttö sitten ilmoitti olevansa ihastunut johonkin toiseen. Sitä tietysti taas harmitelin ja meinasin itsesäälin kiemuroihin vajota.

Nettideittailua olen jatkanut senkin jälkeen ja sieltä olen joitain tyttöjä tavannut, mutta niistä ei ole mitään ihmeempää seurannut. Nyt taas keväällä tapasin yhden todella mukavan tytön jonka kanssa jonkin aikaa tapailtiin. Ja olisin halunnut tavata edelleen, mutta hän ilmoitti, että on alkanut tapailla jotain toista vakavammin ja haluaa katsoa mitä siitä seuraa. Me voimme jatkaa tästä eteen päin kavereina.

Voi änkeröinen kun taas harmitti, koska minusta meillä tuntui synkkaavan niin hyvin tämän tytön kanssa. Mutta en kuitenkaan tätä aio enää liikoja jäädä harmittelemaan enkä alkaa mihinkään itsesääliin vajoamaan kuten joskus aiemmin saatoin tehdä. Molemmat näistä ensimmäisestä ja viimeisestä netissä tapaamistani tytöistä ovat kuitenkin mukavimpia ihmisiä joita tunnen, joten ei heidänkään kaveruudesta voi olla kuin onnellinen!

Mutta kun kuulee näitä "Haluan olla vain kaveri" -kommentteja tarpeeksi usein, niin sitä alkaa miettiä miten voi käydä niin hyvä tuuri, että jos tykkää todella paljon jostain tyypistä, hän tykkää sinusta yhtä paljon takaisin? Ja mietin myös, miten muiden kanssa alkaa mennä aina "vakavasti" ja miksi minä jään aina kakkoseksi? Mitä minä teen väärin ja mitä minun oikein pitäisi tehdä? Olenko minä jotenkin liian varovainen omasta kokemattomuudestani johtuen?

Tähän loppuun yksi artikkeli joka käsittelee muita vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä: http://www.image.fi/artikkelit/m-en-oo-koskaan

Artikkeli toimi minulle hyvänä herätteenä siinä suhteessa, että ei kannata jäädä odottelemaan ihmeen osuvan kohdalle, vaan täytyy tehdä asioiden edistämiseksi jotain. Ujohkona introverttiluonteena minä helposti jään pysymään omalle mukavuusalueelleni omaan kuoreeni joten tässä suhteessa minun on alettava rohkaistumaan. Tämä blogi toivottavasti toimii sitä tukemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti