Ajattelinpa kokeilla vaihteeksi jotain muutakin ainaisen nettideittailun sijaan ja ilmoitin itseni speed dating -tapahtumaan. Pikadeittailemassa kävin ja tämä oli siis se erikoisempi tapahtuma jota jo viime kuussa mainitsin jännittäväni. Varsinkin kyseisen päivän aamuna jännitti aivan pirusti. Minua mietitytti etenkin se, käyköhän tuollaisissa tapahtumissa aivan erilaiset ihmiset kuin minä? Ja mitenköhän pikadeittailu sopii kaltaiselleni hiljaiselle introvertille?
Mainospuheet pitivät paikkansa ja mukavaahan siellä oli. Vastapelurit oli oikein mukavia ja juttua heidän kanssaan riitti laidasta laitaan. Toisten kanssa enemmän ja toisten vähemmän, mutta hyvin riitti kuitenkin. Aika oli melko napakka, mutta ehti siinä kohtalaisen hyvin nähdä kenen kanssa juttua voisi jatkaa myöhemminkin. Lopuksi jokainen pudotti omat yhteystietonsa kiinnostavalta vaikuttaneen treffikumppanin nimellä varustettuun mukiin. Itse tipautin tietoni neljään kippoon. Omasta purnukastani löytyi ainoastaan yksi liuska ja sekin oli yhdeltä kohtalaisessa maistissa olleelta naikkoselta josta sen vuoksi itse olin kaikista vähiten kiinnostunut. Joten ei oikein käynyt flaksi tällä kertaa, ellei sitten ihmeitä tapahdu ja joku niistä naisista ottaa minuun yhteyttä.
Kokonaisuudessaan speed dating oli tosi mukava ja rento tapahtuma. Jos joku hiljainen ja ujo miettii uskaltaako tuollaiseen tapahtumaan mennä, niin voin sanoa, että uskaltaa ehdottomasti! Parasta speed datingissa on, kun pääsee lyhyessä ajassa ”selaamaan” paljon ihmisiä vähän kuin netissäkin, mutta kuitenkin juttelemaan kasvokkain. Alkuun minua jännitti aivan pirusti, kun en tiennyt mitä tuleman pitää. Mutta kun tuonkin on kerran testannut, niin sinne on helppo mennä toistekin. Voisin joskus taas mennä uudestaan onneani kokeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti