Hyvinvointipostaus

Ohhoh kun aika lentää vauhdilla. Blogini on ollut nyt todellakin nimensä veroinen, eli todella hiljaista on ollut sisällön puolesta. Hiljaista on ollut myös ihmissuhderintamallani. En ole ollut aktiivinen siinä suhteessa oikein mitenkään. Edes treffipalstoja en ole avannut. Nyt on ollut muka niin “kiirettä”, etten ole ehtinyt näihin asioihin tarttua. Uudessa työpaikassa olen hetken ollut ja joinakin iltoina on pitänyt käydä vielä edellisellä työmaalla keikkoja heittämässä, että saataisiin projektit viimeistellyksi. Ja lisäksi vapaa-ajallani olen yhdessä talkolla toteutettavassa projektissa mukana ja sekin vie paljon aikaani. Varsinkin nyt, kun siinä deadline lähestyy. Joten viime aikoina minulla on ollut harmillisen vähän omaa aikaa. En ole oikein tarpeeksi saanut pyhitettyä aikaa vain itselleni ja omille ajatuksilleni.

Mutta hengissä siis kuitenkin olen. Ja oikeastaan enemmän hengissä kuin koskaan. Pieni elämänmuutos omalla kohdallani on tapahtunut terveellisempään suuntaan liikunnan lisääntymisen ja terveellisemmän ruokavalion puolesta. Aiemmin olen aina ollut todella huono liikkumaan. Se on vain jotenkin tuntunut pakkopullalta jota pitäisi tehdä, ja siksi se on usein jäänyt tekemättä. Nyt syksyllä hankin polkupyörän jolla kuljin työmatkojani ja sitten innostuin tekemään pidempiäkin reissuja pääkaupunkiseutua tutkaillen Aivan mahtavaa tehdä retkiä keskustasta pois päin jonnekkin luonnonläheisimmille alueille. Keskustan ruuhkissa en niinkään tykkää edes pyörällä liikkua.

Talven tultua pyöräilyni jäi vähemmälle ja ajattelin jatkaa hyvin alkanutta liikuntaharrastusta juoksemisen merkeissä. Se on minulle aina ollut melkoista pakkopullaa. Latasin kokeilumielessä puhelimeeni Endomondon ja kylläpä juoksemiseenkin löytyi aivan uutta intoa! On jotenkin koukuttavaa, kun oman edistymisensä ja tuloksensa näkee numeroina. Yksi ilta lähdin juoksemaan kymmentä kilometriä, mutta kun virtaa tuntui senkin jälkeen riittävän, niin juoksin sitten puolimaratonin. Mitä helvettiä? Aika ei tietenkään ollut mikään ihmeellinen, eli reilusti päälle pari tuntiahan siinä meni. Mutta en ikinä tuollaista matkaa kuvitellut edes juoksevani. Voispa sen verran ottaa tavoitetta, että kesällä sen juoksisin alle kahteen tuntiin. Harmi tosin, että juuri juoksemisesta innostuttuani sain lukea sen olevan vaarallista. Mutta aivan sama, kuolenpahan kuitenkin terveenpänä.

Syömistottumukseni ovat aiemin olleet sellaiset, että jääkaapin käydessä tyhjänpuoleiseksi, olen lähtenyt kauppaan sen kummempia suunnittelematta. Kaupassa hortoillessani olen vain nakellut korini täytteeksi jotain helppoa. Helppouden ollessa etusijalla, on ruuan terveellisyys jäänyt taka-alalle. Mutta nyt olen asiaa ryhtynyt korjaamaan ja olen suunnitellut syömisiäni enemmän ja laittanut itse ruokia. Hieman aikaa ja vaivaahan se vie, mutta kun tekee isompia annoksia kerralla, niin siitä riittää useammaksi päiväksi ja osan voi myös laittaa pakkaseen. Ja kyllä minä kuitenkin pidän ruuanlaitosta, eli ei se sinällään mitenkään pakkopullalta tunnu.

Tämä äkillinen liikunnan lisääminen ja muutenkin terveellisempien elämäntapojen noudattaminen ei ole ollut mikään uudenvuodenlupaus (joka kuulemma onkin huono uudenvuodenlupaus), vaan se on tullut ihan luonnostaan. Ja näinhän sen pitää ollakin. Liikunnan pitää olla hauskaa ja tuoda lisää virtaa elämään, eikä vain olla se “pakkopulla”. Minullakin taisi käydä aikoinani niin, että koululiikunta tappoi innostuksen liikuntaan kokonaan. Nyt vasta vanhemmiten olen alkanut uudemman kerran liikkumisesta innostumaan ja onkin suorastaan pakko päästä liikkumaan. Liikunnasta tulee NIIIIN hyvä olo.

Mutta täytyypä juoksun ja pyöräilyn lisäksi ottaa kuntosalikin ohjelmistoon. Jokohan sieltä enimmät uudenvuodenlupaukset olisivat karsiutuneet ja sinne itsekin mahtuisi sekaan... Ja se tanssikurssi... sekin on ollut suunnitelmissa. Aloittaa sekin täytyy tai muuten se taas jää. Kunhan vaan löydän jokun passelin. Vinkkejä siihen saa antaa. Jos mahdollisimman pian itseni sinne saisin, niin ehkä jo kesään mennessä olisi tanssitaitoa sen verran karttunut, että jossain “oikeissa” lavatansseissa uskaitaisin käydä. Sen lisäksi, että paritanssi on varmasti mukavaa, niin sen parissa on toki mahdollista tutustua uusiin naisiin. Ennen kaikkea tästä syystä minun täytyy sinne mennä. Minä tarvitsen näitä uusia kanavia. Mutta tanssikurssille meneminen on minusta kyllä jännittävä ajatus. Se on aivan helvetin jännittävä ajatus. Muutenhan minä olisin tanhuissa ollut jo ajat sitten.

Olen vielä suhteellisen vähän aikaa noudattanut liikunnallisempaa ja terveellisempää elämänmenoa, mutta jatketaan samaan malliin ja katsotaan kesällä uudelleen mikä on olo. Kroppahan minulla on käytännössä aina ollut tällainen tyypillinen “nörttivartalo”. Eli olen pitkä ja hoikka, mutta kuitenkin mahan kohdalle on päässyt siunaantumaan pienehköä kumparetta. Jospa tässä saisi tuota ylimääräistä kertymää hieman tasoitettua ja muualle kroppaan lihasta kehitettyä. On toki mahtava, että liikunnasta tulee hyvä olo ja tiedän pysyväni terveempänä, mutta pakko sanoa että ainakin tuhat kertaa motivoimampi ajatus on, jos kaikki tämä mahdollisesti muokkaa ulkonäköäni hitusen kiinnostavammaksi naisten silmissä.

Jatkossakin siis paljon kuntoilua, terveellisempää syömistä ja myös vähemmän stressiä (mitä kaikkea se ikinä sitten käytännössä tarkoittaakaan). Ainakin se tarkoittaa, että opettelen sanomaan “ei” paremmin. Kilttinä ja auttavaisena ihmisenä olen aina liian helposti suostunut kaikenlaisiin juttuihin mukaan. Aiemmin en ole tainnut mainita, mutta olen siis freelancer ja tämän takia teen töitä sinne sun tänne ja välillä töitä sattuu tarjoutumaan paljon kerralla. Ja joskus muiden töiden lisäksi lupauduin kavereiden projekteihin auttamaan. Vaikka työni aina olen kunnialla onnistunut hoitamaan, niin oma vapaa-aika on työntäyteisinä aikoina saattanut jäädä vähiin. Mutta jatkossa laitan enemmän sille arvoa. Juuri äsken kieltäydyinkin parista tarjouksesta, ja voi miten hyvältä se tuntuikaan.

Lisätään listaan edellisten lisäksi vielä paremmat yöunet. Iltavirkkuna ihmisenä minulla tulee aina arkenakin touhuiltua kaikenlaista yömyöhään ja unet eivät ole aivan siinä mitassa kuin pitäisi olla. Hyvien unien merkitystä hyvinvoinnille ei voi korostaa. Siksi pyrin nyt unillekin antamaan aikaa. Se ei ole aina helppoa, kun oma sisäinen vuorokausirytmi on mitä on. Mutta tämä asia onkin oikeastaan aivan oman postauksensa arvoinen.

Eli näin. Bisnekset menee hyvin ja kuntokin on vallan mainio. Tästä tulikin nyt pelkästään tällainen hyvinvointipostaus. Mutta aktivoidutaanpa taas deittailunkin suhteen ja koitetaan uusille treffeille hankkiutua piakkoin!